Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Keit saapui perheeseemme pelastetaan koirat-yhdistyksen kautta 2.11.2007.

Mozart/Mosku Kotiutui 26.7.2009

30.08.2010 - 09:45

Emännällä riittää noita ideoita, viikonloppuna se tunki minut ja Moskun autoon ja ilmoitti että nyt mennään metsäretkelle. Mukaan lähti myös isäntä ja yksi pikku ihminen sekä korillinen eväitä. Koko pitkän ajomatkan sitten tuoksutimme niitä ihania tuoksuja kieli pitkällä.

 
Perillä jouduimme rämpimään heinikon ja risujen läpi ja vielä liukasta kallion rinnettä ylös. Ja sitten se naisihminen meinasi että pitäisi olla iloinen kun pääsin metsään, omimpaan ympäristööni. Pah! Kosteaa sammalta, ötököitä jos jonkin näköisiä eikä missään mukavaa pehmoista sohvaa jolle kellahtaa. Kammottavaa suorastaan ja sitten olisi pitänyt heiluttaa häntää  sekä olla onnellisen koiran näköinen muka. Isäntä talutteli minua pitkin poikin ja hirvitti ihan kun joka puolelta tuli outoja tuoksuja. Siellä ilmeisesti asusteli TOSI isoja eläimiä niistä jätöksistä päätellenkin ja nämä vaan tallustelee vaaraa tajuamatta niiden olohuoneessa.
 
Heti kun pääsin irti kytkin korvakuulon pois päältä ja suunnistin kylmän rauhallisesti kohti autoa. Mosku seurasi perässä esimerkkiäni vaikka tuntuikin kovasti nauttivan tuosta kosteassa metsässä kirmaamisesta, mutta kuten olen ennenkin maininnut niin sillä pojalla ei ole kaikki raksut kupissa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan…
 
Tässä vaiheessa tuli ihmisiin eloa ja kaikki alkoivat huudella meitä jokseenkin säikähtäneinä. Minkä en antanut häiritä suunnistustani lainkaan, painelin suorinta tietä autolle jonka toivoin vievän minut takaisin sivistyksen pariin. Lisäksi toivoin saavani jotain syötävää, koska hajuaistini oli kertonut että autossa oli herkkuja. Siinä kyytiä odotellessa, sitten paikalle pölähtivät kuskitkin hengästyneinä ja oudon valkoisina naamaltaan. Suosittelisin kyllä heille enemmän liikuntaa ja vitamiineja, kun noin heikossa kunnossa ovat.
 
Uskoisin nyt tehneeni selväksi etten ole mikään metsäkoira, vaan näin vanhoilla päivilläni arvostan enemmän kodin lämpöä. Ihmiset päättivät pitää samalla evästauon, kun nyt kerran olimme autolle päätyneet ja me koiratkin saimme aterioida samallla. Ruoka kyllä maistui ulkona hiukan paremmalle, täytyy myöntää. Tosin ihmisten kanasämpylät tuoksuivat paremmalle kuin meidän pöperöt…
 
Emäntä päätti viihdyttää seuruettamme pienellä tanssiesityksellä jota en aivan ymmärtänyt, oli varmaan sitä nykytanssia heilumisesta ja huitomisesta päätellen. Mikäli oikein ymmärsin niin esityksen nimi oli hirvikärpänen?

20.08.2010 - 17:23

Kun menee aamulla herättämään lapsia, törmää tälläiseen näkyyn

Suloisia molemmat... Molemmilla näkyy olevan unilelu, tytöllä Mosku ja Moskulla vaaleanpunainen pehmopossu.

Moskua haukotuttaa vielä...

12.08.2010 - 16:55

Periaate on että koiratkin saa aina omat vohvelit jos me niitä teemme itsellemme aamupalaksi. Nyt jouduin jopa tekemään hiukan lisää taikinaa, etteivät koirat joutuisi pettymään

Herkut nautittiin mansikkahillolla ja kermavaahdolla tietenkin, eikä ruokahalussa ollut taaskaan vikaa.

Keit huolehtii aina ettei kummankaan lautaselle vain jää murustakaan jäljelle

Putsauksen jälkeen en osaisi sanoa onko lautanen otettu suoraan tiskikoneesta vai Keitiltä...

Näin meillä ei kuitenkaan herkutella kuin harvoin, koska olen aika nipo heidän ruokavalionsa suhteen

 

06.08.2010 - 08:40

Kesäisin kaksijalkaiset lomailee ja rentoutuu, mutta meille vahtikoirille se on vuoden työteliäintä aikaa. Ensinnäkin lapset ovat olleet kotona koko kesän, ei puhettakaan että voisi ottaa rennommin päiväsaikaan. Emäntäkin on lomaillut jo neljä viikkoa joukon jatkona.

Normaalistihan jokainen karvattomista perheenjäsenistämme lähtee aamulla kuka mihinkin aikaan ja me koirat voimme huokaista ja kammeta sohvalle nauttimaan päiväunistamme. Mutta kesälläpä ei onnistukaan tuollainen... Tällä viikolla myönnän että olen ollut hiukan stressaantunutkin jo tästä, varsinkin kun emäntä toisinaan aamuisin pomppii sängystä pois ja takaisin sänkyyn enkä tiedä mihin asettusin makaamaan jotta voisin pitää kaikkia silmällä! Niinpä parina aamuna hermostuin ja lopulta emännän palattua taas kerran sänkyyn irrotin makkarin oven stopparin ja kun ovi alkoi mennä kiinni livahdin itse pois huoneesta. Jospa suljettu ovi pitäisi emännän paikallaan.

Ensi viikolla onneksi helpottaa, emäntä palaa töihin ja lapset kouluun. Kunhan vain kestäisin siihen asti ilman burn outia...

28.07.2010 - 19:36

Hiukan vanhempia kuvia kaveruksista...